Tämä on ensimmäinen blogini joten saatan olla vähä ulalla koko vuodatuksen käytöstä ja kaikesta muustakin. Sain idean kun eksyin lukemaan yhtä sensepiration-blogia, jossa kirjottaja sanoi että teki omaksi kannustukseen senspis blogin parantumisen tueksi. Jotain tällasta.

Pieni stoorini; Olen 20-vuotias, entinen syömisongelmainen. Seurustelen, opiskelen. Syömisongelmia minulla oli vuonna 2008. Ongelmat eivät olleet mitään kovin pahoja, ei pyörtymisiä, ei kuukautisten poisjääntiä, ei verisuonia pinnassa eikä mitään. Ainoastaan vääristynyt kehonkuva, ruokien poisjättämistä, liikkumista, ruuan ja asioiden ajattelua, masennusta, huonoa itsetuntoa, muka-läskiä.. Ongelmat alkoivat kun halusin olla edes johonkin tyytyväinen itsessäni, päätin että se asia olisi paino. Ongelmia ei kestänyt kauaa mutta päätä ne rasittivat. Harmi kun olen huonomuistinen enkä muista kaikkea jotta voisin kertoa asioista ainakaan näin alkuun kovin kattavasti. Mä olen parantumisen jälkeen yrittäny pysyä kaukana sellasista syömiskuvioista, on niin paljon helpompaa kun voi syödä mitä haluaa, ja olen ajatellut että mulla on uudestaan sairastumisen riski.

Nyt on huono hetki. Olen makkara. Tuntuu uskomattomalle ajatella että sillon kun oli hoikka, oikeasti hoikka, niin ei tajunnut sitä vaan näki ittensä kauheana punkerona selluliittikasana paskana. Sellaisena mitä on nyt, 15 kiloa isompana. 

Mulla olis tällä hetkellä pari tärkeämpääkin asiaa mietittävänä. Silti mä aloin miettiä tätä. Että jos mä nyt vähä laihduttaisin. Nää ylimääräset veks vaikka eihän se onnea tuo minkä tiedostan kyllä ihan hyvin.  Ja vaikka mä oikeasti olen ollut kaikkea turhaa laihduttamista vastaan. Nyt mä itse mietin sitä. Niin siis mulla olis tosiaan tässä pari muutakin ongelmaa, ajattelinkin että ehkä keksin tän syömisjutun vain paetakseni niitä? 

Mutta kun mä näytän paremmalle niissä vanhoissa kuvissa, niissä missä mä olen sen 15 kiloa laihempi.

Loppuun vielä tällanen kiva värikäs aloituskuva suuresta rakkaudestani, arnoldsista;